20100907

Maa on niin kaunis, niinkö?

Tasa-arvo. Suomessa kannatetaan tasa-arvoa, kaikinpuolin, pyritään edistämään sitä. Mutta miten se näkyy?
Homot ja lesbot eivät saa mennä naimisiin, eivätkä adoptoida.
Maahanmuuttajat saavat tukea Kelalta, sopeutumisapua tai mitä lie, mahdollisesti opiskelupaikat ja täydellistä kohtelua. Suomalaiset eivät.
Lain voisin sanoa olevan täysin perseestä. Autovarkaudesta saa enemmän tuomiota kuin raiskauksista, vaikka raiskauksissa satutetaan ihmistä niin henkisesti kuin fyysisestikin (ellei auton omistaja ole kiintynyt autoonsa erittäin läheisesti ja loukkaannu henkisesti). Kuinka kukaan voi laittaa autovarkauden raiskaamisen, sen tuoman nöyryytyksen, pelon, ahdistuksen, satutuksen yms. edelle?
Onko tämä todellakin tasa-arvoa?

Palatakseni maahanmuuttoasioihin, kannatan SDP'n kehittynyttä lausahdusta: maassa maan tavalla. Miten maahanmuuttajat itse pyytäisivät meitä suomalaisia käyttäytymään heidän maassaan? En halua yleistää, mutta pitäisikö heidän hyväksyä raiskaukset, ns. "jengit", väkivaltateot jnejnejne? Lista jatkuu loputtomiin. En sano, etteivätkö suomalaiset tekisi tällaisia. Mutta uutisista ja tuloksista selviää, että esimerkiksi raiskaukset, pahoinpitelyt ja muut sellaiset ovat aika suurelta osin ulkomaalaistaustaisten henkilöiden aiheuttamia. Pystyykö sitä kiistämään? Ei.

Maassa maan tavalla on oiva lausahdus, mutta pystyisivätkö toisaalta suomalaisetkaan noudattamaan sitä ulkomailla, maahanmuuttajina?

Newsweekin julkaisusta "Suomi on paras maa elää" -on juteltu paljon. Monet ovat tätä väitettä vastaan. Minäkin olen tasa-arvon, lain ja rahatilanteiden mukaan. Suomessa ei paljon evää hetkauteta raha-asioissa, laki pysyy ennallaan kaikesta pahasta huolimatta. Nuorten juomiseen ja pahaan oloon yritetään puuttua, mutta montako poliisia näin "tehovalvonnassa" vappuna, saati sitten koulujenloppuna? On totta, että poliiseja oli enemmän, mutta valvonta ei ollut kummoista - kuin perusviikonloppuna.
Rikoksia ja rikollisuutta yritetään hallita, lakia yritetään tehdä paremmaksi, mutta mikään ei muutu. Kukaan ei tunnu hallitsevan mitään, kaikki tuntuu pysyvän ennallaan.

Töihin mennessä miltei vaaditaan työkokemusta ja koulutusta, mutta mistä työkokemusta saa, kun ei pääse töihin ilman työkokemusta? Mitä, jos on taitava tekemään töitä, mutta koulutus on mennyt päin persettä? Tämän takia töihin pääsy on melkeinpä mahdotonta.

Työntekijöistä sen verran, että esimerkiksi sairaanhoitajatsaavat aivan liian huonoa palkkaa, säälittävän määrän. He tekevät hyvää työtä, auttavat ihmisiä - niin kuin moni muukin aliarvostettu ja alipalkittu ammatti. Mutta mitä, joku muu ammatti missä ei tehdä periaatteessa hyvää toisille ihmisille, mitä tehdään vain palkan vuoksi, esimerkiksi medialle tehtävät työt josta ei vain kertakaikkiaan ole hyötyä yhteiskunnalle, saavat parempaa palkkaa. Onko tämäkään oikein?

En kiellä, etteikö Suomi olisi hyvinvointivaltio, en todellakaan. Olen tyytyväinen asumiseeni täällä Suomessa, mutta saa nähdä muuttuuko mielipiteeni tästä, kun astun itsenäisyyteen ja joudun itse huolehtimaan itsestäni, kuluista, veroista, palkasta, mihin sen käytän, kun otan kantaa asioihin.

Onko Suomi edes demokraattinen valta? Vaikuttaako kansan mielipiteet muuhun, kuin presidentin valintaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostaa mitä sanot, hauku, kehu, kerro mielipiteesi. I'm interested.