Olin jokin aika sitten katsomassa "Sisko tahtoisin jäädä" -elokuvan. Mielestäni juoni oli hyvä, näyttelijät hyvin valittuja ja kokonaisuus hyvä. Kouluarvosanaksi antaisin elokuvalle 8½.
En ole koskaan pitänyt suomalaisia elokuvia kauhean hyvinä, näyttelijöiden takia. Juonet ovat usein olleet omaperäisiä, mutta tämä elokuva oli saanut mielestäni kauheasti vaikutteita ruotsalaisista elokuvista. Perheen erilainen tyttö, hieman yksinäinen, tutustuu pahaan tyttöön, ajautuu pahalle tielle, juo puskakännejä, vittuilee ihmisille, tekee elämästään ensin hauskaa mutta sitten menettää kaiken jnejne. Kenelle tämä ei kuulosta tutulta? No, jos ei kuulosta, niin voin sanoa: useimmissa ruotsalaisissa nuortenleffoissa tämä on pääaiheena (Esim. Hip Hei Hutsu!, Kattona tähtitaivas).
Joka tapauksessa juoni on hyvä, vaikka jokseenkin kulahtanut ja pilalle kulutettu. Elokuvassa on paljon asioita, jotka ovat ihan varmasti ajankohtaisia jollakin tavalla kaikille nuorille, ja ne on nostettu hyvin esiin, kainostelematta sitä sen enempää. Joitakin kohtia olisi silti ehkä voinut kainostella, koska kukaan tuskin tekee samoja asioita oikeasti, mitä Siiri ja Emilia tekivät. Jotkin kohdat menivät ihan yli, esimerkiksi vanhuksen pahoinpitely. Emilia muuttui mielestäni melkeinpä välittömästi tutustuttuaan Siiriin, ja se vaikutti minusta siltä, kuin ohjaaja olisi jättänyt ns. "muuttumiskohtaukset" pois tehdäkseen elokuvasta lyhyemmän. Mutta mitäs sitä turhia pidentämään elokuvaa. Juoni oli ehkä hieman ennalta-arvattava, ja käänteet eivät hätkähdyttäneet, eikä niitä käänteitä nyt paljon ollutkaan.
Elokuvassa oli sivuhenkilöitä, joiden luuli hetken olevan suuri osa elokuvaa. Esimerkiksi Emilian poikaystävä, vaikken vieläkään ole varma oliko hän Emilian poikaystävä. Häntä näytettiin elokuvan alussa sopivasti, mutta lopulta jäi unholaan ja vilahteli siellä täällä elokuvassa, ilman minkään näköistä roolia.
Päähenkilöt olivat mielestäni hyvin valittuja. Siirin näyttelijä Sara Melleri sopi siihen hyvin, ja roolista oltiin saatu hyvin luonteen näköinen: Siiri oli villi, hullu, spontaani ja rento - ulkomuoto oli kaikkea tuota. Sara Melleri onnistui roolissaan mielestäni hyvin, eläytyi rooliin hienosti ja hänestä näkyi selvästi, että hän harrastaa näyttelemistä ja on opiskellutkin sitä.
Emilian näyttelijä Ada Kukkonen onnistui hänkin hyvin, mutta en ollut silti yhtä tyytyväinen hänen roolisuoritukseensa kuin Saran. Emilian puhe kuulosti välillä siltä, kuin hän olisi lukenut repliikkinsä suoraan paperilta, eikä hän eläytynyt puheidensa mukana miltei ollenkaan. Se oli osasyy, minkä takia annoin em. arvosanan tälle elokuvalle. Silti Adan ulkonäkö sopi Emilialle, ja Emilia näytti samalla entiseltä itseltään, mutta jossain vaiheessa hänestä tuli uusi Emilia, jossa näkyi sitä vanhaakin Emiliaa. Silti: Ada olisi saanut eläytyä paremmin rooliinsa.
Elokuvan sanoma tuli mielestäni hyvin esille. En tiedä, onko sille yhtä ilmaisua, mutta se on helpompi selittää. Mielestäni elokuvassa yritettiin selittää sitä, että pitäisi elää, kunnolla, tekemättä typeryyksiä, harkitsemalla mutta pitämällä myös oikeasta elämästään kiinni ja pitämällä otteen itseensä, eikä hylkäämällä elämäänsä uuden ihmisen takia, joka ei ole yhtään omanlainen. Teemana on nuoruus ja rajojen kokeilu, jonka takia elokuva sopii hyvin 13 vuotiaille ja siitä ylöspäin. Myös rohkeus ja luottamus tulee esille elokuvassa hyvin. Emilia pettää isänsä ja pikkusiskonsa luottamuksen, mutta samalla hän pettää myös itsensä.
Elokuva pistää myös miettimään omia tekemisiään. Minä olen vielä nuori, ja tiedän että elokuvassa esiintyvät asiat ja tekemiset ovat osa minun ikäisieni elämää, arkea ja minun ikäisteni viettoa. Silti pitäisi pitää järki päässä, ote elämässä ja pitää luottaa itseensä.
Tästä Sisko tahtoisin jäädä -traileriin.
En ole koskaan pitänyt suomalaisia elokuvia kauhean hyvinä, näyttelijöiden takia. Juonet ovat usein olleet omaperäisiä, mutta tämä elokuva oli saanut mielestäni kauheasti vaikutteita ruotsalaisista elokuvista. Perheen erilainen tyttö, hieman yksinäinen, tutustuu pahaan tyttöön, ajautuu pahalle tielle, juo puskakännejä, vittuilee ihmisille, tekee elämästään ensin hauskaa mutta sitten menettää kaiken jnejne. Kenelle tämä ei kuulosta tutulta? No, jos ei kuulosta, niin voin sanoa: useimmissa ruotsalaisissa nuortenleffoissa tämä on pääaiheena (Esim. Hip Hei Hutsu!, Kattona tähtitaivas).
Joka tapauksessa juoni on hyvä, vaikka jokseenkin kulahtanut ja pilalle kulutettu. Elokuvassa on paljon asioita, jotka ovat ihan varmasti ajankohtaisia jollakin tavalla kaikille nuorille, ja ne on nostettu hyvin esiin, kainostelematta sitä sen enempää. Joitakin kohtia olisi silti ehkä voinut kainostella, koska kukaan tuskin tekee samoja asioita oikeasti, mitä Siiri ja Emilia tekivät. Jotkin kohdat menivät ihan yli, esimerkiksi vanhuksen pahoinpitely. Emilia muuttui mielestäni melkeinpä välittömästi tutustuttuaan Siiriin, ja se vaikutti minusta siltä, kuin ohjaaja olisi jättänyt ns. "muuttumiskohtaukset" pois tehdäkseen elokuvasta lyhyemmän. Mutta mitäs sitä turhia pidentämään elokuvaa. Juoni oli ehkä hieman ennalta-arvattava, ja käänteet eivät hätkähdyttäneet, eikä niitä käänteitä nyt paljon ollutkaan.
Elokuvassa oli sivuhenkilöitä, joiden luuli hetken olevan suuri osa elokuvaa. Esimerkiksi Emilian poikaystävä, vaikken vieläkään ole varma oliko hän Emilian poikaystävä. Häntä näytettiin elokuvan alussa sopivasti, mutta lopulta jäi unholaan ja vilahteli siellä täällä elokuvassa, ilman minkään näköistä roolia.
Päähenkilöt olivat mielestäni hyvin valittuja. Siirin näyttelijä Sara Melleri sopi siihen hyvin, ja roolista oltiin saatu hyvin luonteen näköinen: Siiri oli villi, hullu, spontaani ja rento - ulkomuoto oli kaikkea tuota. Sara Melleri onnistui roolissaan mielestäni hyvin, eläytyi rooliin hienosti ja hänestä näkyi selvästi, että hän harrastaa näyttelemistä ja on opiskellutkin sitä.
Emilian näyttelijä Ada Kukkonen onnistui hänkin hyvin, mutta en ollut silti yhtä tyytyväinen hänen roolisuoritukseensa kuin Saran. Emilian puhe kuulosti välillä siltä, kuin hän olisi lukenut repliikkinsä suoraan paperilta, eikä hän eläytynyt puheidensa mukana miltei ollenkaan. Se oli osasyy, minkä takia annoin em. arvosanan tälle elokuvalle. Silti Adan ulkonäkö sopi Emilialle, ja Emilia näytti samalla entiseltä itseltään, mutta jossain vaiheessa hänestä tuli uusi Emilia, jossa näkyi sitä vanhaakin Emiliaa. Silti: Ada olisi saanut eläytyä paremmin rooliinsa.
Elokuvan sanoma tuli mielestäni hyvin esille. En tiedä, onko sille yhtä ilmaisua, mutta se on helpompi selittää. Mielestäni elokuvassa yritettiin selittää sitä, että pitäisi elää, kunnolla, tekemättä typeryyksiä, harkitsemalla mutta pitämällä myös oikeasta elämästään kiinni ja pitämällä otteen itseensä, eikä hylkäämällä elämäänsä uuden ihmisen takia, joka ei ole yhtään omanlainen. Teemana on nuoruus ja rajojen kokeilu, jonka takia elokuva sopii hyvin 13 vuotiaille ja siitä ylöspäin. Myös rohkeus ja luottamus tulee esille elokuvassa hyvin. Emilia pettää isänsä ja pikkusiskonsa luottamuksen, mutta samalla hän pettää myös itsensä.
Elokuva pistää myös miettimään omia tekemisiään. Minä olen vielä nuori, ja tiedän että elokuvassa esiintyvät asiat ja tekemiset ovat osa minun ikäisieni elämää, arkea ja minun ikäisteni viettoa. Silti pitäisi pitää järki päässä, ote elämässä ja pitää luottaa itseensä.
Tästä Sisko tahtoisin jäädä -traileriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiinnostaa mitä sanot, hauku, kehu, kerro mielipiteesi. I'm interested.