On harvinaisen vituttavaa, näin lievästi sanottuna, vanhuksien käyttäytyminen nuorisoa kohtaan. Puhetta kuuluu joka puolelta, että kyllä se nykynuoriso on nyt niin perseestä, ei ollenkaan käytöstapoja eikä vanhempia ihmisiä enää kunnioiteta! Sitä vaan koneella lorvitaan eikä töitä tehdä, laiskoja kun ollaan. Anteeksi kuinka, saanen kysyä? Kröhöm, nyt voisin yleistää tässä vaiheessa mutta pitäkää mielessä: on niitä herttaisia pullantuoksuisia mummojakin olemassa. On kahta laatua; kärttyiset kyrpäotsamummot sekä juuri nämä pullantuoksuiset herttaiset, hymyilevät mummot.
Asiaan. Tässä Sokoksen 3+1 päivillä ollessani kunnioitus suurta mummolohkoa kohtaan katosi. Äitini ja minä seisoskelimme pitkän kiemurtelevan jonon keskivaiheilla jonotettuamme kauan, ja jono jatkui vielä pitemmälle. Kuinkas kävikään, jonkin sortin elämään kyllästynyt & katkeroitunut mummeli änkeää jonon eteen ihmisten edessä, jopa raskaana olevan rattaita työntävän naisen eteen ja mumisee jotakin arvoista. Kyllä.
Seuraavaksi seisoin bussipysäkillä ystäväni kanssa, ja seisoimme vastakkain, katsomalla aikatauluja. Emme nähneet toiseen suuntaan, kunnes havaitsin kovan tönäyksen vatsassani ja mummo änkesi välistämme väkisin tuhahtaen. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli tönätä mummo kumoon ja kaataa ostoskassien sisältö autotielle autojen nujerrettavaksi. Jätin ajatuksen sikseen ja päädyin mutisemaan vittua ja saatanaa mummon kuullen, lapsellista. Mutta kumpi oli alunperin lapsellinen?
Minä tiedän itseni lisäksi monia muita nuoria, jotka koittavat saada töitä tai edes haluavat töitä opiskelun ohelle. Mummot eivät sitä käsitä, että niitä on, ketkä haluavat töitä mutteivät niitä saa, koska ei ole aiempaa työkokemusta. Sitten sitä jaksetaan silti jauhaa, kuinka laiskaa nykynuoriso on. Onko se meidän nuorempien vikamme, että he ovat sangen katkeroituneita elämäänsä, ja ovat erittäin valmiita purkamaan sen meihin, etenkin nuoriin?
Kukaan tuntemistani ystävistä tai vähän vanhemmasta porukasta ei mielestäni ole koskaan töninyt, etuillut tai kohdellut vanhuksia muuten kaltoin. Toisaalta vanhuksista puhutaan kuin he kuuluisivat eri ihmislajiin, miksei jokaista ihmistä voi kohdella iästä huolimatta tasa-arvoisesti?
Tietysti kunnioitan erittäin mielelläni kivoja ja ystävällisiä mummoja, ja olen automaattisesti ystävällinen kaikille, mutta se tapa kaikkoaa minusta joka päivä kohdatessani suurkaupungissani erittäin epäkohteliaita vanhuksia. Pitäisikö minun kunnioittaa heitä, jos he eivät minua eivätkä ketään muutakaan? Pitääkö minun pitää ovea auki jos vastaukseksi tulee tuhahdus ja "kyllä minä itsekin pääsisin!!!" ? Ei tee todellakaan mieli. Ja jos sitä ovea ei pidä auki, niin käytöstavat on unohdettu. Kyllä.
Rajanylittämis esimerkki: Eräs vanha pappa suuttui siskolleni koska hengaili kylmänä talvipäivänä rapussa, omassa rapussaan. Vanha pappa tuli hänen luokseen ja huitaisi nahkarukkasilla.
http://www.youtube.com/watch?v=_6eA07P684E
Kumpi ikälohko on sinun mielestäsi epäkohteliaampi ja niin edelleen? Nuoremmat vai vanhukset? Ottaen huomioon jonon etuilun, bussin käytäväpaikkojen täyttäminen, erityistapauksissa väkivalta, haukkuminen, raivoaminen, huutaminen, töniminen, jnejne? Tekeekö nuoriso näin?
Luojan kiitos niitä herttaisia mummojakin löytyy.
Kiitos ja amen.
Asiaan. Tässä Sokoksen 3+1 päivillä ollessani kunnioitus suurta mummolohkoa kohtaan katosi. Äitini ja minä seisoskelimme pitkän kiemurtelevan jonon keskivaiheilla jonotettuamme kauan, ja jono jatkui vielä pitemmälle. Kuinkas kävikään, jonkin sortin elämään kyllästynyt & katkeroitunut mummeli änkeää jonon eteen ihmisten edessä, jopa raskaana olevan rattaita työntävän naisen eteen ja mumisee jotakin arvoista. Kyllä.
Seuraavaksi seisoin bussipysäkillä ystäväni kanssa, ja seisoimme vastakkain, katsomalla aikatauluja. Emme nähneet toiseen suuntaan, kunnes havaitsin kovan tönäyksen vatsassani ja mummo änkesi välistämme väkisin tuhahtaen. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli tönätä mummo kumoon ja kaataa ostoskassien sisältö autotielle autojen nujerrettavaksi. Jätin ajatuksen sikseen ja päädyin mutisemaan vittua ja saatanaa mummon kuullen, lapsellista. Mutta kumpi oli alunperin lapsellinen?
Minä tiedän itseni lisäksi monia muita nuoria, jotka koittavat saada töitä tai edes haluavat töitä opiskelun ohelle. Mummot eivät sitä käsitä, että niitä on, ketkä haluavat töitä mutteivät niitä saa, koska ei ole aiempaa työkokemusta. Sitten sitä jaksetaan silti jauhaa, kuinka laiskaa nykynuoriso on. Onko se meidän nuorempien vikamme, että he ovat sangen katkeroituneita elämäänsä, ja ovat erittäin valmiita purkamaan sen meihin, etenkin nuoriin?
Kukaan tuntemistani ystävistä tai vähän vanhemmasta porukasta ei mielestäni ole koskaan töninyt, etuillut tai kohdellut vanhuksia muuten kaltoin. Toisaalta vanhuksista puhutaan kuin he kuuluisivat eri ihmislajiin, miksei jokaista ihmistä voi kohdella iästä huolimatta tasa-arvoisesti?
Tietysti kunnioitan erittäin mielelläni kivoja ja ystävällisiä mummoja, ja olen automaattisesti ystävällinen kaikille, mutta se tapa kaikkoaa minusta joka päivä kohdatessani suurkaupungissani erittäin epäkohteliaita vanhuksia. Pitäisikö minun kunnioittaa heitä, jos he eivät minua eivätkä ketään muutakaan? Pitääkö minun pitää ovea auki jos vastaukseksi tulee tuhahdus ja "kyllä minä itsekin pääsisin!!!" ? Ei tee todellakaan mieli. Ja jos sitä ovea ei pidä auki, niin käytöstavat on unohdettu. Kyllä.
Rajanylittämis esimerkki: Eräs vanha pappa suuttui siskolleni koska hengaili kylmänä talvipäivänä rapussa, omassa rapussaan. Vanha pappa tuli hänen luokseen ja huitaisi nahkarukkasilla.
http://www.youtube.com/watch?v=_6eA07P684E
Kumpi ikälohko on sinun mielestäsi epäkohteliaampi ja niin edelleen? Nuoremmat vai vanhukset? Ottaen huomioon jonon etuilun, bussin käytäväpaikkojen täyttäminen, erityistapauksissa väkivalta, haukkuminen, raivoaminen, huutaminen, töniminen, jnejne? Tekeekö nuoriso näin?
Luojan kiitos niitä herttaisia mummojakin löytyy.
Kiitos ja amen.
